|
Vaasan Jaakkoo: Härmälääne puukkoo Että taira tiätääkkää minkälaane oikia härmälääne isäntämiähen kuvespuukkoo on. S'oon aivan toisellaane ku nua kauhavalaaset tuppihoirot, jokka ny käyvät eteläpohojalaasen puukoon nimellä. Nua kauhavalaaset on uurenaikaasia salonkipuukkoja, siloosia ja ja tehtahankoreeta. Ei niis oo hajuakaa vanahanaikaasesta eteläpohojalaasesta isäntämiähen puukoosta. Niistä puuttuu se alakuperääne voima ja omanarvon tunto, joka härmälääselle helahoirolle hengen antaa. Kauhavalaaset on puipulipoikia härmälääsen isäntämiähen puukoon rinnalla. Härmälääses tuppiroskas on ensistikki kaks puukkoja: isoo puukkoo ja pikkupuukkoo eli junki. Sillä jungilla syörähän askista voita ja näperretähän piippua ja piretähän pikkupoikia kuris. Isoo puukkoo on pitopuukkoo, sitä käytetähän häis, ristiääsis, naittajaasis, kirkos ja maahanpanijaasis. Ja sitte sillä ratkotahan raavasten miästen kesken periaatteellisia kysymyksiä. Härmälääne isäntämiähen helahoito on kokonansa käsityötä. Konheellinen tyä olis halapaa ja arvotoonta Härmän miähen kannettavaksi. Helat on tavallista vaskia ja niis on vanahanaikaaset yksinkertaaset kruusookset. Puukoonpää on kotoosta koivua, punaaseksi lakeerattu. Ja terä! Terä on nii kirkas ja kova ku timantti. Sen lappehes väläjää mailma sathenkaaren färisenä. Sellaane on oikia härmälääne esi-isien puukkoo. |